Vaatimukset

Lähiluontoa

Jokaiselle kävelykeskustan ulkopuolella asuvalle helsinkiläiselle on taattava lähiluontokohde ja virikkeellinen virkistysalue. Keskustassa Töölönlahti on puhdistettava ja Keskuspuistoon ei tule rakentaa. Kivinokan virkistysalueen kehittämistä on tehtävä yhteistyössä käyttäjien kanssa ja alue liittää vesibussireitteihin.

Tiivis asuntorakentaminen ei saa tarkoittaa levittäytymistä virkistysalueille tai lähiluontoon. Täydennysrakentaminen ei tule toteuttaa rakentamalla kalliisti kallioiden tilalle tai paljon maanmuokkausta tarvitsemiin kohtiin. Näin vältetään myös asukkaiden lähiluonnon väheneminen. Täydennysrakentaminen tulee pääsääntöisesti toteuttaa kohtuuhintaisina asuntorakennuksina ja antamalla lisää rakennusoikeutta sitä haluaville taloyhtiöille.

Pääkaupunkiseudun ja kehyskuntien on tehtävä yhteistyösopimuksia maankäytön sekä asuinkohteiden sijoittelusta peilaten sitä tosiasiaa, että Helsingin niemellä on rajallisesti tilaa.

Rannat on pidettävä viheralueina, kaikkien käytössä olevina vapaina alueina. Kaavoitussuunnitelmissa on käytettävä teema- ja paikannustietoa. Näin asukkaat voivat valita oman kiinnostuksen mukaisia suunnitelmia seurattavaksi, joko määrittelemällä tietyn alueen tai teeman, esimerkiksi Itä-Helsingin tai ylipäätään luontoalueet tai tarkemmin vaikka Malmilla suunniteltavat asemakaavat.

Kaupunkimetsät ovat Helsingissä luontoarvoiltaan parempia kuin Etelä-Suomen talousmetsät, ja arvokkaimmat kohteet on suojeltava viipymättä. Suunnitellut luonnonsuojelualueet Helsingin luonnonsuojeluohjelmassa tulee toteuttaa kokonaisuudessaan.

  • Lähiluontoa tulee säilyttää nykyistä enemmän, ja sen tulee olla myös metsää
  • Lähiluontoa on arvostettava terveyttä edistävänä ja kunnan sosiaalikuluja vähentävänä
  • Kaavoituksessa tulee osallistaa asukkaita ja kartoittaa käytössä olevat pienetkin luontokohteet
  • Rannat on pidettävä avoimina
  • Helsingin luonnonsuojeluohjelma tulee toimeenpanna
  • Kaavoitussuunnitelmiin on liitettävä teema- ja paikannustietoa, jotta niiden seuraaminen helpottuu ja niille voi tehdä uudenlaisia seurantaohjelmia, tekstiviestipalveluita ja ‘äppejä’
  • Kansallinen kaupunkipuisto tulee toteuttaa laajana ja siihen sisällyttää lähiöiden merkittävää kulttuuriympäristöä monipuolisesti
  • Kaupunkirakenteen tulee suojella erityisryhmiä kuten lapsia, vammaisia ja vanhuksia sekä palvella tulevaisuuden nopeitakin edistysaskelia liikkumisen ja asumisen saralla
  • Virkistysalueille liikuntaa ja kulttuuria edistäviin pysyviin rakenteisiin on järjestettävä ketterä hakemuksiin perustuva tukijärjestelmä (tanssilavoja, uimapontooneja, kulttuuripolkuja yms. lisää!)

Lähiluontoa

Lähipalveluita

Kaikille on taattava tarvitsemansa palvelut lähelle, pisimmillään yhden joukkoliikennevälineen matkan päähän. Palveluiden keskittämistä on varottava sillä usein keskittäminen tuo lisäkustannuksia kiinteistö- ja vuokrakuluissa sekä tuottaa esteitä palvelun tarpeessa oleville. Julkiset palvelut on pääsääntöisesti toteutettava omissa tiloissa, näin säästäen vuokrakustannuksissa.

Pysyväisluontoisille julkisille palveluille kuten esimerkiksi terveydenhuollolle, kasvatukselle sekä liikuntapalveluille on taattava riittävät alkuinvestoinnit, jotta palvelut voidaan toteuttaa omissa tiloissa ja tarpeelliset rakennetut liikuntaympäristöt ilman ulkopuolista rahoitusta.

Laboratoriopalveluita on oltava jokaisella terveysasemalla, esimerkiksi hyödyntäen kevyempiä näytteidenottomenetelmiä ja digitaalisia uudistuksia. Lääkäri- ja terveyshoitajakäynnit on oltava maksuttomia. Tutkittua tietoa on käytettävä säästökohteiden tunnistamisessa ja painotettava ennaltaehkäisevää työtä. Esimerkiksi maksuton varhaiskasvatus toisi tutkimusten mukaan moninkertaiset säästöt.

Ensi- ja turvakoteja on lisättävä määrällisesti ja niiden sekä poikien- ja tyttöjen talojen rahoitus on turvattava. Näiden ‘Talojen’ sijainti on säilytettävä metroradan varrella. Mielenterveyspalveluiden saatavuuteen ja palveluiden oikea-aikaisuuteen on panostettava omalla erillisohjelmalla, jonka avulla jokainen tarpeessa oleva pääsee kuukauden sisällä psykoterapiaan. Mielenterveyspalveluita tulee lisäksi olla saatavilla omana päivystyksenään.

  • Terveyskeskusmaksuja ei peritä ja palvelut ovat myös paperittomille
  • Kirjastopalvelut löytyy läheltä, eikä nykyistä kirjastoverkkoa supisteta
  • Asukastiloja tuetaan ja jokaisessa lähiössä on asukkaiden käyttöön julkinen tila
  • Helsingin tulee olla ensimmäinen suomalainen kunta, joka tarjoaa jokaiselle lapselle ja nuorelle mieluisan harrastuksen koulupäivän yhteyteen (ns. toteuttaa Suomi-malli sataprosenttisesti)
  • Saamenkielisiä palveluita tulee kehittää ja niiden rahoitus on turvattava
  • Stadin skeittiohjelma tulee toteuttaa ja rahoitusta tuleviin skeittihankkeisiin osoittaa automaattisesti aluerakentamisen yhteydessä
  • Maksuton varhaiskasvatus ja päivähoitopaikka kaikille lapsille suunnitelmallisesti nolla-maksuluokkaa nostamalla
  • Palvelutilat, kadut ja -kiinteistöt esteettömiksi!
  • Maksuton liikuntakortti takuu- ja kansaneläkkeellä oleville
  • Varhaiskasvatuksen ryhmäkokoja on pienennettävä ja päiväkotien täyttöastekertoimien tarkasteluväliä sujuvoittaa lähemmäksi toiminta-ajanjaksoista järjestelmää
  • Lisää työntekijöitä vanhustenhoitoon. Vähintään 0,8 hoitajaa vanhusta kohden.
  • Jokaisella tulee olla lähipalveluna mahdollisuus maksuttomaan internettiin, joko kirjastopalveluna tai alueen asukastilassa. Vaalilupaukseni (v. 2012) internetistä kaupungin jokaiseen vuokra-asuntoon toteutui loppuvuonna 2016

Kohtuuhintaista asumista

asuminen

Helsingin on rakennettava vuosittain enemmän kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja. Helsingin asuntotuotannossa on käytettävä esittämääni Atrain-mallia, jossa kaikkia asuntomuotoja rakennetaan 1/3 (~33%). Nyt jakauma on 25% kohtuuhintaista, 30% välimuotoa ja 45% kovan rahan asuntoja. Alkaen vuodesta 2023 jakauma on 30%/20%/50%. Tässä jakaumassa opiskelija- ja nuorisoasunnot sisältyvät kohtuuhintaiseen asuntotuotantoon, mutta Atrain-mallissa ne ovat osa välimuototuotantoa – näin lisäten todellista määrää helsinkiläisille rakennettavia kohtuuhintaisia asuntoja. Helsingin asuntojonossa on hälyttävä määrä hakemuksia. Asunnottomia on Helsingissä yli 1700 henkilöä (ARA 2020: 1709, ARA 2019: 1678).

  • Helsingin on taattava asunto jokaiselle asunnottomalle ja ennaltaehkäistävä aktiivisesti asunnottomuutta (asuntotakuu: 6kk asunnottomuudesta kämppä!)
  • Lisää kaupungin omaa kohtuuhintaista asuntotuotantoa!
  • Varataan lisää tontteja voittoa tavoittelemattomaan rakentamiseen ja vaaditaan kaavoitetut tyhjillään seisovat tontit rakennettaviksi
  • Ihmiset asuntoihin! “Ei vakituisesti asuttujen asuntojen” osuutta vähennettävä määrätietoisesti
  • Tontinvuokrat pidetään alhaisina ja kiinteistöveroa ei nosteta asuntojen kohdalla
  • Pitkäaikainen asunnottomuus on poistettava Helsingistä vuoteen 2025 mennessä. Tuettua asumista on lisättävä ja hyödynnettävä Avaimet käteen -mallia, jossa asunnon voi saada myös ilman täyttä päihteettömyyttä

Joukkoliikenne & kaupungin johtaminen

Joukkoliikenteen lipunhintoja tulee laskea ja lippujen vaihtoaika tulee pidentää kolmeen tuntiin. Liikkuminen on kaupungissa välttämätöntä ja sen tulee olla mahdollisimman huokeaa. Vaihtoajan pidentäminen vähentäisi liputta matkustamista sekä kannustaisi pidempiin matkoihin ja ajanviettoon kaupungilla, elävöittäen Helsinkiä.

Helsingin tulee vaatia valtiolta suurten kaupunkien joukkoliikennetukeen lisäystä ja kaupungin on korvamerkittävä summa rahoitusosuutensa lisäksi, joka kohdistuu autoilijoiden saattamiseksi joukkoliikenteen piiriin. Metrojen ja yöbussien on kuljettava pidempään sekä osoitettujen linjojen läpi yön.

Ruuhkamaksuja tulee kokeilla, jos ne toteutetaan yksittäisillä kameroilla paikannustiedon sijaan ja tulot osoitetaan korvamerkittynä kokonaisuudessaan joukkoliikenteelle.

Helsinkiä johdettaessa on panostettava kehitykseen, joka palvelee nykyisiä “altavastaajia”. Päätöksissä on hyödynnettävä vaikutusarviointeja (lapsi-, ympäristö-, tasa-arvo-) ja kaupungin palkkakehitysohjelmassa on keskityttävä pienimpien palkkojen nostoon.

Kaupungin tytäryhteisöjen työntekijöiden tulee vertaantua kaupungin työntekijöihin ja nauttia näin samoista etuuksista muun muassa virkistyspalveluiden osalta (kuten käyttöoikeudesta Iiluotoon etc.). Nyt etuudet katkeavat suotta yhtiöitettäessä liikelaitoksia tai muissa kaupungin “huonoissa peliliikkeissä” (vastustan lähtökohtaisesti oman tuotannon ulkoistamista tai yhtiöittämistä).

Pormestarimallia on arvioitava säännöllisesti ja valtuustoon on tuotava päätös sen kehittämisestä sekä tulevaisuudesta seuraavalla valtuustokaudella. Suurien toimialalautakuntien päätöksiä on delegoitava johtokunnille tai lautakuntia pilkottava. En kannata “täysi/puolipäiväisiä palkattuja kuntapäättäjiä”, luottamustoimien on siksi oltava työmäärältään mahdollisia jokaiselle helsinkiläiselle.

  • Lipunhintoja on laskettava
  • Lippujen vaihtoaika on nostettava kolmeen tuntiin
  • Yömetro takaisin! Toteutus on sovittava yhteistyössä metrokuljettajien kanssa
  • Stadin duuneissa palkan perusosa vähintään 2000 euroon kuussa
  • Helsingin omistamat osakeyhtiöt julkisuuslain piirin
  • Kaupungin rakentamispalvelu STARA:n toimintaan on panostettava pitkäjänteisesti ja hyödynnettävä monipuolisemmin kaupungin työtehtävissä
  • Kaupunginvaltuuston roolia päätöksenteossa on vahvistettava ja valtuutettujen aloiteoikeutta ei tule rajoittaa

Rahoitus

Säästöjä on haettava pitkäjänteisellä politiikalla, jossa päätösten myönteiset vaikutukset vähentävät tulevaisuuden menoja. Korjaavat toimenpiteet sosiaali- ja varhaispalveluissa ovat usein kalliita ja merkki huonosta politiikasta. Ennakoivat toimenpiteet ovat vaikuttavia, estävät sairauskierteitä ja parantavat elämänlaatua pysyvästi.

Kuntaveroa voi nostaa maltillisesti jos palveluita uhkaa leikkaaminen. Kiinteistöveroa voidaan nostaa tonttien osalta, jolla ei ole asumista. Ruuhkamaksuja voidaan kokeilla, kunhan tulot korvamerkitään joukkoliikenteen parantamiseen ja vuorojen tihentämiseen ympäri vuorokauden. Säästöihin tulee pyrkiä uuden tekniikan avulla, esimerkiksi LED-valoihin on siirryttävä ulkovalaistuksessa.

Helsingin budjettien elvytysvaikutukset on ymmärrettävä ja hyödynnettävä tehokkaammin. Palkkapolitiikassa tulee keskittyä pienimpien palkkojen nostoon ja näin säästää toimeentulotuissa. Samalla kaupungin tulee panostaa erityisohjelmalla pitkäaikaistyöttömien työllistämiseen ja näin välttyä Helsingin saamilta “KELA-sakoilta”.

Helsinkiin kohdistuva valtava potentiaali turismin saralla on hyödynnettävä paremmin, erityisesti saaristo- ja luontomatkailun osalta.

Henkka mielenosoituksessa