Kaupungissa ei ole kaikki hyvin. Perustoimet ja kaupungin tavallinen pyörittäminen ei enää jaa suosiota samalla tavalla kuin uudet tuulet ja yltäkylläiset hankkeet. Perustoimet jäävät nyt prioriteettilistoilla viimeisiksi. Näen tämän etupenkiltä omassa lautakunnassani, mutta ongelma on laajempi – ja läpileikkaa kaikki kaupungin osalohkot. Nykyisellään ilman tarvittavaa panostusta jää sosiaalityössä perustyö ja terveyspalveluissa perusterveydenhuolto. Erikoissairaanhoidon tarve vähenisi heti sairausten etupainotteisella hoitamisella. Perustyöhön osoitettavilla lisäpanostuksilla olisi suuria vaikutuksia.
Ongelma ei tällä kertaa ole byrokratia tai virkamiehet. Virastot tekevät hyvää työtä, mutta pidempiaikainen tuki työlle ei näy kaupungin hyväksymissä budjeteissa ja se on täysin päättäjien vika. Monelle se on myös ideologinen päätös sillä yhteinen omaisuus ja takuu palveluista (ilman huolta omasta maksukyvystä) on heidän näkökulmasta mörkö yksityiselle toiminnalle.
Oman virastoni, Rakennusviraston, toimet kaupungin infran ylläpidossa sekä katujen ja puistojen huolehtimisessa ovat tärkeitä jo pelkästään siitä syystä että työ näkyy päivittäin arjessa ja ilmaisee kaupungin toimivuutta, flowta ja fiilistä. Samalla perustyön tekemisen vaikeutuminen toimii hyvänä yleisvertauksena nykyiselle tilanteelle: puistoala ja yleiset alueet lisääntyvät määrältään joka vuosi, mutta samalla alueiden ylläpitoon varatut rahat pysyvät samana – viimeisinä vuosina on osoitettu lisäksi leikkauksia virastolle.
Rahaa ei ole kaikkeen, ihan totta. Siksi täytyy asettaa tietyt osa-alueet edelle ja priorisoida perustyötä. Meillä alueiden siivouksessa, puhdistuksessa ja yleisessä ylläpidossa pitäisi priorisoida tärkeät kohteet. Esimerkiksi puistojen, kävelykeskustan ja kevyen liikenteen reittien puhdistus on oltava tärkeäämpää kuin muiden alueiden siivous. Alikulkukäytävien graffititäytteiset seinät tulisi jättää taiteen peittoon ja uusiin puistoihin ei tulisi suunnitella yhtäkään vesiaihetta. Töitä tulisi ja täytyy priorisoida. Varat täytyy löytää perustyöhön, niin meillä kuin muualla.
Mitä tulee kokonaiskuvaan: kaupungin tuloja on k a r t u t e t t a v a halutessamme pyörittää edes nykyisenkaltaista stadia. Palvelut vaativat sitä. Onko sinun kotisi viereinen puisto riisuttu kaikista kalusteista ja toiminnallisuudesta? Jopa puistojen varusteet vaativat lisätulojen kartuttamista. Kaikki meille ’stadinomaista’ on vaarassa huuhtoutua pois. On tehtävä ja tehtävä nyt.
Helsinki tarvitseekin suunnitelman. Omani on lainattavissa. Se sisältää sen että 1.) kukaan joka ei hyödy kokoomuksen politiikasta – ei enään äänestä heitä 2.) kunnallisveroa verotetaan myös pääomatuloilla eläviltä 3.) kampanjoidaan kuntien valtionosuuksien nostamisen puolesta 4.) valtion tasolla laajennetaan tulopohjaa muun muassa pääomatulojen progressiivisella verotuksella, työnantajien KELA-maksun osittaisella palauttamisella ja asettamalla haittavero uraanille 5.) kaupungissa panostetaan perustyöhön ja sairastellaan vähemmän. Kuulostaa helpolta? Seuraava virstanpylväs suunnitelman toteuttamiseksi on eduskuntavaalipäivä 19.4.2015.
Itse olen valmis kamppailuun stadista.
– Henrik Nyholm, Yleisten töiden lautakunnan varapuheenjohtaja
Lyhyempi versio tästä kirjoituksesta oli lähetetty Helsingin Sanomiin mielipidekirjoituksena. Se ei kuitenkaan ikinä ilmaantunut lehteen.