“En äänestä vaaleissa”

Ymmärrän. “Jos vaaleissa voisi todellista muutosta tapahtua olisi äänestäminen laitonta”. Kuulostaa oikeelta.

Jaan apatian äänestämisestä. Oma sukupolvi ei oo kokenu äänestämisen muuttavan mitään. Viimeks “jysäytti” perussuomalaiset: parin prosentin pienpuolueesta melkeen suurimmaks – ei mitään näkyvää muutosta. (ne ei tosin edes menny hallitukseen…mitä vi**ua)

Vuodesta toiseen painitaan samoissa ongelmissa oli sit kuka tahansa ohjaimissa. 90-luvun keskustalais- ja demarivetoiset hallitukset pyöri poliittisessa mudassa, yks toi kurjuuden – toinen pitkitti sitä. 2000-luvun kännykkäsuomi (samoilla poliittisilla naamoilla) ei tahtonut panostaa ihmisten arkeen yhtään sen enempää ku kymmenluku sitä ennen. Viimiset vuodet on menty kokoomuksen ohjauksessa. Mitään positiivista ei tuu mieleen. Uudistusmielisimmät teot on ollu Suomen kehityksen edellytysten tuhoamista – rajottamista ja leikkaamista, holhousta ja vittuilua.

Vanhat kansanviisaudet tärkeistä asioista: koulutuksesta, terveydestä ja julkisista palveluista on jääny unholaan. “Eihän meillä ole varaa” sanoo aikasemmin kuuroille korville huutaneet kauppakorkean kansantaloustieteen kandit. Nyt niitä kuunnellaan. Niillä on jopa puolueita.

Oon syntyny vuonna 1987. Se oli Suomelle modernin aikakauden lähtölaukaus. Sillon myös politiikka muuttu. Kokoomus hyväksyttiin hallitukseen. Suomeen oli syntynyt puolue jota äänestämällä sais verot pois, valtion pois ja rahan omistamisen tärkeimmäks asiaks. Sais olla ylpee mulkkuudestaan ja kutsua toisia kateellisiks. Kokoomuksen osallistuminen politiikkaan sekotti pakan ja tästä lähin kokoomuslainen politiikka kuuluis ja näkyis muidenkin suista ja teoista. “Ei ole varaa sosiaalietuuksiin”. “Ei ole valtion tehtävä työllistää”. “Koulutuksen laatu ei kärsi näillä leikkauksilla”. “Julkiset palvelut voidaan ostaa markkinoilta”.

Puolueet sulautu yhdeks massaks. Äänestämisestä tuli harmaa ja tylsä kansalaisvelvollisuus. Aikasemmasta vallankumouksellisesta teosta imettiin voima ja valta pois – siihen ei olis enää varaa uudistuneessa Suomessa. Oliko poliittisia vaihtoehtoja? Oli, jokasessa vaalissa, mut kuten monesti: uutta voi ja halutaan kokeilla. Kokeilut taas? Ne on politiikassa ainoita pysyviä asioita.

Kokoomuksen leikki Suomella on kuitenki loppusuoralla. Pääministerinä toimii elävä kiiltokuvanarri. Puoluessa on kaikki halukkaat pyrkyrit Kokkolasta Sodankylään ja orkesterin johtaja on instagramin mukaan jonottamassa Burger Kingiin. Puolueen vaikutus muihin puolueisiin on muuttumassa oudoks. Kova raha ei oo vaihtamas laivaa, mutta silläki on hintansa ja ylpeytensä.

Auringonlaskun vasemmisto nostaa asemiaan – Helsingissä jo 10% äänestää Vasemmistoa. Politiikkaa tyrkytetään ja pakotetaan esille. Kokoomuksen kauhukuvat alkaa maalautua poliittiseen kankaaseen:

Entä jos ihmiset löytää äänestyshalunsa? Pelottavinta olisi löytää tästä äänestämättömien joukosta julkisten palveluiden ja töiden kannattajia. Joku olis varmasti myös kiinnostunu koulutuksen ja toimeentulon takaamisesta kaikille. Asumisen ja perustarpeiden markkinahinnastuminen on varmasti myös vihastuttanut osaa.

— Toivottavasti porukka ei äänestä, toteaa Suomen poliittinen eliitti. —