Päätöksenteko Mechelininkadun peruskorjauksesta on tällä hetkellä erityisen sekaisin. Ongelma kietoutuu jälleen kerran ”Helsingin oireeseen”: olemme liian suuri kaupunki omaksi hyväksemme.
Tavallinen ongelma numero uno on se, että asukkaat eivät ole antaneet panostaan prosessiin. Tai ovathan he kaikin kaupungin toimintatapojen ja mittapuiden mukaan osallistuneet prosessiin, mutta tieto tästä ei ole kantautunut heille, joten esityksissä ei ole heidän kantaansa. Paikallinen kaupunginosaseurakin vaikuttaa haahuilevan tilanteessa pahasti (terveisin itsekin kaupunginosaseurassa toimivana – koittakaa jaksaa, hoidetaan tämä kunnialla läpi!).
Nyt ollaan tilanteessa, jossa asukkaat ovat heränneet suunnitelmiin siinä vaiheessa, kun yleisten töiden lautakunta (YTLK) on päättämässä suunnitelman katu- ja viherosasta. Ei olla esimerkiksi kohdassa, jossa Helsingin seudun liikenne (HSL) on päättänyt vähentää alueelta raitiovaunupysäkkejä ja bussilinjoja tai kaupunkisuunnittelu suunnittelemassa alueelle pyöräkaistaa.
Ongelma numero dos on se, että tätä hanketta ajetaan pyöräkaistasuunnitelmana, jota se ei todellakaan ole. Tämän luulon levinneisyydestä kertoo se, että YTLK:n kannaotto otsikoitiin ”Mechelininkadun peruskorjaus ei ole pyöräilyhanke”.
…ja koska hanke, jossa asukkaat kokevat jääneensä ulos, on saanut pyöränmuotoisen ulkoasun, osuu tietenkin hankkeeseen kohdistuva vastarinta pyöräkaistaan.
Joten vielä kerran: Kaupungin tarve tulla sotkemaan elämäänne Mechelininkadulla ei johdu alueelle suunnitellusta pyörätiestä.
YTLK:n tiedotteesta:
Kyseessä ei ole vain pyöräilykaistojen rakentaminen, vaan laaja kadun ja raitiotien peruskorjaus sekä teknisen huollon verkostojen uusiminen. Verkostojen uusiminen koskee vesi- ja viemärilinjoja, kaukolämpöputkistoa, kaupunkikaasun jakelua sekä sähkö- ja telekaapeleita.
Mechelininkadulla ei myöskään tehdä verkkokeskustelujen ”avohakkuuta”, vaan arvokas puukujanne uusittaisiin kokonaisuutena niistä kohdista, joissa puiden kunto on huono tai vanhat puut eivät kestäisi kadun peruskorjausta.
Joukkoliikenteen pysäkkijärjestelyt eivät johdu katusuunnitelmasta, vaan perustuvat HSL:n hallituksen päätöksiin Etelä- ja Länsi-Helsingin linjastosuunnitelmasta (24.1.2012) sekä Raitiolinjan 8 kehittämisohjelmasta (10.5.2011).
”Kyseessä on kulttuurihistoriallisesti tärkeän asunto- ja liikennekadun peruskorjaus, joka on välttämätöntä tehdä”, sanoo projektipäällikkö Penelope Sala-Sorsimo rakennusvirastosta.
”On kaikkien etu, että katu peruskorjataan tavalla, josta aiheutuu mahdollisimman lyhytaikainen haitta ja jolla saavutetaan tulos, josta myös tulevat sukupolvet nauttivat useiden kymmenienkin vuosien kuluttua”, sanoo Sala-Sorsimo.
Peruskorjaus ei ole vain rakennusviraston hanke, vaan mukana ovat putkitöiden osalta HSY ja HELEN sekä joukkoliikenteen raitiotie- ja pysäkkijärjestelyjen vastuutahoina HKL ja HSL. Hankkeen kustannukset ovat noin 16 miljoonaa euroa, josta varsinaisten katutöiden osuus on 5,5 miljoonaa euroa.
…eli:
1) Tie tarvitsee peruskorjauksen.
2) Samalla voidaan miettiä pyöräilyn edistämistä.
3) Rakastetaan puita ja tehdään istutukset siten, että puut voivat hyvin. Tämänkaltaiset puustoon liittyvät päätökset täytyy tehdä niin, että se on tulevien sukupolvien edun mukainen (näin on Helsingissä korjattu esimerkiksi Kaivopuiston puukujanne).
– Henrik Nyholm, Yleisten töiden lautakunnan varapuheenjohtaja