Taiteen Helsinki

 

Yhden seinän - ennen ja jälkeen - kuva.

Helsingissä on hyvä viba mitä tulee taiteeseen. Juuri nyt tapahtuu uutta, vanhaa, pitkää, kapeea ja jotain erilaista taidetta. Joka päivä. Laskutoimituksesta puuttuu pelkästään (itse taiteilijan) varmuus toimeentulosta ja tiloista. Ja jopas, jackpot! Oltaisiin kulttuurin mekka. Aivot, tekijät ja inspiraatio löytyvät jo ennestään.

Toimeentuloon parannus olisi Vasemmistonuorten esittämä perustulo. Perustulo muuttaisi tulonjakoa oikeudenmukaisempaan suuntaan ja tukisi itsensätyöllistäjiä varmalla vastikkeettomalla toimeentulolla. On sanomattakin selvää että vuoden 2015 vaalien pääteemana ovat kestävät elintavat ja toimeentulo.

Entä kunnallisvaalit? Mitä tehdä tahtoessamme eloisampaa kaupunkia ja parempia oloja taiteilijoille ja laajempaa alustaa kaikille kulttuuria nauttivalle? Miten äänestää? Taiteilijoiden toimeentulo astuu tässäkin peliin, ja jälleen on eroa Vasemmiston ja Oikeiston välillä. Oikeisto vaatii hintalappua ja kutsuu taidetta tuotteeksi. Vasemmisto lähtee taiteilijasta ja tämän toimintamahdollisuuksista.

Vasemmisto näkee taiteilijoiden (uran ja ammatin) yhtenä elinehdoista oman tilan jossa tehdä ja temmeltää. Kaupungin tuleekin suunnitella vuokraamatta jääneistä tiloista, jotka ei luonnistu tarjoamaan asumisratkaisuja asuntopulaan, ryhmätyötiloja taiteilijoille ja taiteilijakollektiiveille. Tilakeskuksen vuokraamattomien tilojen käyttö tällaisessa kun ei olisi kustannus (maksaisimme tiloista itsellemme), päinvastoin lisääntynyt taiteen tuottama hyvinvointi näkyisi koko kaupungin arjessa.

Loistava toimintatapa on myös prosenttiperiaate, joka tarkoittaa rakentamisen yhteydessä kokonaiskustannuksissa 1% varausta taiteeseen. Tästä perehtymään lisää aiheeseen.

Kaupungin on näiden toimien lisäksi syytä myös syynätä muuta kulttuurikenttää. Kuvataideostot jota Helsinki tekee on syytä ulottaa myös katutaiteeseen. Nykyisellään kaupungin toimitiloihin ja taidemuseoon hankitut taideteokset eivät sisällä graffititaidetta.

Graffititaide on kokenut samalla kypsyyttä ja “aikuistumista” siinä että taiteenpiiriin kuuluvat taiteilijat ovat alkaneet leipoa elantoa taiteestaan myös Suomessa. Taideostot ovat kaupungin pieni tapa, suoran tuen ulkopuolelta, tukea kotimaista taidetta. Mitä tulee ostojen kohdentamiseen olisi suotavaa ostaa hieman nykyistä suuremmalla prosentilla lupaavien nuorten ja uransa alussa olevien taiteilijoiden töitä. Vastakkainasettelua ei tässäkään ole taustalla vaan ajatus panostaa taiteeseen vailla suuria markkinoita. Kaupunki toimisi parhaassa tapauksessa pienillä panostuksillaan kysynnän luojana.

Voittoja taidekentällä on jo koettu kaupungissa katutaiteen saralla. Stop töhryille -nollatoleranssi kampanja saatiin päätökseen ja ensi vuonna Kulosaaren kohdalla Itäväylän muuria koristavat tilatut graffititeokset. Ei kuitenkaan tuudittauduta tilanteeseen, vaan pysytään valppaina ja luodaan lisää voittoja ja onnistumisia.

Helsingin taival kohti monipuolista ja väreilevää toisen asteen kulttuurikaupunkiuutta on mahdollista. Toiveena on kulttuurikaupunki ilman määräaikaa tai vuoden mittaista titteliä. Jotain joka olisi totta.

Vaalipaku!